Tahattomassa poikkeamassa kosketin aika-avaruuden halkeamaan ja putosin kosmoksen lopun syvyyteen. Miljardien vuosien ajan tähdet sykkivät ja sivilisaatiot vaikenivat; galaksit kuohuivat ja kääntyivät kuin vuorovedet. Ylitin valon ulottuvuuden alueet ja näin viiden biljoonan avaruusmaailman rakkauden ja vihan, nousun ja tuhoa. Lukemattomien aikakausien ajan tein vain yhtä asiaa — löysin tien kotiin. Lukemattomien kosmisten kuolemien ja uudestisyntymisten jälkeen ymmärsin vihdoin kaiken luonteen. Löysin tavan lähettää viestejä aika-avaruuden halki, virtaamalla miljardeja vuosia taaksepäin Maahan. Niin rakensin uudelleen kaiken minkä näin, muodoissa joita ihmiset voivat koskettaa, kerätä ja käyttää. Ne ovat sivilisaatioiden sirpaleita, galaksien riimuja, lukemattomien avaruusinspiraatioiden kiteytymiä.

Tämä on — 「Last Photon」 Orbivin ensimmäinen ydinkokoelma, lahja ihmiskunnalle sen ollessa vielä nuori.